Karjaisen maatila sijaitsee rauhallisessa maalaismaisemassa Narvan kylässä, vain kivenheiton päässä Narvan Seurantalolta ja markkinakentältä. Nykyään tilaa hoitaa Helena Karjainen yhdessä puolisonsa Asko Nuikan kanssa. Tila kuuluu luomutuotannon piiriin, ja sen päätuotantosuuntia ovat emolehmät ja metsätalous.

Pihapiirissä asustaa myös joukko maatiaiskanoja, joista osa kuljeskelee vapaana pihalla. Niiden touhuja on ilo seurata – ja kesyimpiä kanoja pääsee jopa silittämään tai ruokkimaan kädestä! Aamupäivisin järjestetään hauskoja kanojen temppuharjoituksia, joita pääsee seuraamaan varaamalla elämyksen etukäteen. Temppujen lisäksi voit osallistua munien keräämiseen ja tutustua kanalassa erinäköisiin kanoihin. Osa kanoista on perinteistä suomalaista maatiaisrotua, Tyrnävän kantaa.

Läheisellä laitumella laiduntaa emolehmiä vasikoineen, ja erikseen sovittaessa voit myös vierailla navetassa seuraamassa ruokintaa ja tutustumassa eläimiin läheltä. Pihapiirissä viihtyy myös Vilma-kissa, joka on hieman arka – mutta jos voitat sen luottamuksen, se ei malta lähteä rapsutuksista pois ollenkaan.

Majoitus ja sijainti

Karjaisen tila tarjoaa majoitusta lähellä Narvan tapahtumia ja nähtävyyksiä!

• Narvan seurojentalo – vain 250 m
• Narvan markkinakenttä ja tanssilava – 900 m
• Laukon kartano – historiallinen kulttuurikohde 5,5 km päässä
• Kyläkeskus kauppoineen ja ravintoloineen -400 m

Tilan historia – juuret 1500-luvulla

Karjaisen tilalla on pitkä ja värikäs historia. Nimensä tila on saanut siitä, että karjaa on kuljetettu tilan ohi metsälaitumille. Se mainitaan asiakirjoissa jo 1500-luvulla, ja tilan emännän suvun omistuksessa tila on ollut vuodesta 1865. Tällöin emännän isoisän isoisä  Martti Pouru osti sen pojalleen Kustaa Aadolfille. Kustaa vaihtoi sukunimensä Karjaiseksi tilan nimen mukaisesti. 

1800-luvun lopulla Kustaa rakensi tilalle päärakennuksen ja palvelusväen asunnon. 1884 valmistui  jykevä kivinavetta, joka on yhä osa tilan pihapiiriä – lähes kahden metrin paksuisine graniittiseinineen se on pysynyt paikoillaan vuosisatojen ajan. Vuonna 1918 sisällissodan melskeissä kaikkien rakennusten puuosat poltettiin. Uusi asuinrakennus rakennettiin vanhalle kivijalalle ja se valmistui 1921. Tämä yli sata vuotta vanha rakennus toimii edelleen tilan päärakennuksena.

Maatalousmuseo – kurkistus menneeseen

Pihapiirin vanhassa hirsiaitassa toimii pieni maatalousmuseo, jonka Helenan isä Eino on koonnut. Aitasta löytyy  kokoelma vanhoja maatalous- ja kotitaloustyökaluja, joihin majoittujat voivat tutustua isännän tai emännän kanssa.